12-13.12.2013

Torstai 12.12.2013

Torstaiaamu aloitettiin nopealla ja tukevalla teoriatunnilla Toivisen Janin johdolla. Aiheena oli Cromax pro maalausmenetelmä, joka on Dupontin kilpaileva tuote Standoxsin Standoblue maalausmenetelmälle. Teoria oli suurin piirtein sama mikä Standoxilla on, mutta tietenkin jotain hienosäätöön liittyviä eriäväisyyksiä oli. Samalla käytiin läpi HVLP-ruiskun teoriaa josta tässä pieni otanta.

Ruiskun puhtaus on ratkaisevan tärkeää laadun ylläpitämisen ja ruiskun toimivuuden kannalta.
Pohjamaaliruiskun tekee suutinkoko joka on 1,6mm.
Teollisuusmaaleja voidaan maalata 2,0mm suuttimella.
Vesipohjamaaleilla suutin koko on 1,2-1,3mm ja ruiskutuspaine on 1,8bar. Ruiskun kyljessä voi lukea base.
Lakalla suutin koko on myös 1,2-1,3mm ja ruiskutuspaine 1,9-2,0bar. Ruiskun kyljessä voi lukea clear.
Vesivärit on ns. likaisia värejä ja niissä käytetään 125myyn suodatinta.
Lakoissa käytetään 190myyn suodatinta, koska värit ovat puhtaampia ja lakan viskositeetti on ohuempi.
Jotta jälki olisi hyvää, täytyy muistaa pintoja pyyhkiessä käyttää tahmaliinaa.

Teorian jälkeen oli aika siirtyä käytännön harjoituksiin, jotka alkoi sillä, että Jan jakoi jokaiselle työstettävän kappaleen. Itse sain lokarin, johon pääsin heti harjoittelemaan kittaamista, Janin ja vasaran pienellä avustuksella

Homma alkoi niin, että ensiksi lokarista puhallettiin pölyt pois. Sitten kohta hiottiin 180 hiekkapaperilla niin, että jokainen maalikerros tulee portaittain näkyviin.

Kittaus tapahtui perus kitillä. Kun ensimmäinen kerros oli hiottu, jouduin vetämään hiotun paikan päälle vielä "tiukan" kitin tasoittaakseni pienet montut. Hionnan jälkeen jouduin vetämään vielä uuden "tiukan" kitin, koska olin ensimmäisen kittauksen tehnyt liian kuivalla
kitillä. Kitti hiottiin 240 hiekkapaperilla.

 Kun kittaus oli valmis, hiottiin koko lokari 240 hiekkapaperilla karheaksi. Tämän jälkeen lokari puhdistettiin pölystä paineilmalla.

Vielä ennen ruokkista tutustuimme DuPontin spektrofotometriin eli sävymittariin.

 Ruokkiksen jälkeen oli aika maalata lokari hiontaväriin. Hiontavärin sävy selvitettiin sävymittarilla, jotta pintavärin sävy olisi mahdollisimman lähellä toivottua sävyä. Samalla opimme että on vastuullisempaa käyttää pahvisia suodattimia joista aikasemmin kirjotin, kun kertakäyttösiä maalikippoja joissa on suodatin itsessään.

Lokari vietiin uuniin, jotta hiontaväri saataisiin maalattua. Ennen maalaamista lokari puhdistetaan rasvanpoistoaineella DuPontin Prepsol 39195. Aine täytyy käsittelyn jälkeen kuivata, koska aine haihtuu hyvin hitaasti. Pinta käsiteltiin vielä tahmaliinalla ja paineilmalla niin, että samalla kun liinalla pyyhkii pintaa, puhaltaa paineilmalla vastaan liinan alle, jotta mahdollisimman paljon epäpuhtauksia saataisiin lokarista pois.

Hiontaväri maalattiin niin, että ensin maalattiin kittikohta märäksi ja annettiin kuivua täysin mataksi. Tämän jälkeen lokari ylimaalattiin niin, että ensin maalattiin hankalat paikat (reunat, kulmat ja upotokset) ja sitten laakeat pinnat. Toinen kerros maalataan samalla lailla kun ensimmäinen aloittaen hankalista paikoista. Hiontaväriä voi maalata minimissään 1 kerroksen ja maksimissaan 3 kerrosta.

 

Kun lokari oli maalattu jätettiin se uuniin 60asteeseen 30minuutiksi. Tällä aikaa sekoitimme pintamaalin valmiiksi ja kävimme tutustumassa uusiin aikuisopiskelijoihin.

Uunituksen jälkeen lokarin annettiin jäähtyä, jonka jälkeen pinta hiottiin 800 hiekkapaperilla tasaiseksi.





 Sitten lokari vietiin takaisin uuniin saamaan pintaväri itseensä. Ensin lokari käsiteltiin taas rasvanpoistoaineella ja tahmaliinalla.

Pintamaali maalataan samalla lailla kun hiontaväri eli hankalat paikat ensin ja sitten laakeat alueet, ainoana erona on se, että heti ensimmäisen kerroksen jälkeen maalattiin märälle pinnalle toinen kerros niin, että ruiskua liikutetaan 45asteen kulmassa edelliseen maalaussuuntaan nähden,  jotta väri on varmasti tasainen.

 Tämän jälkeen ruisku pestiin ja vaihdettiin lakkaruiskuun. Ennen lakkaamista kuitenkin annettiin lokarin kuivua uunissa. Kuivumista voi edistää töhöttimellä. Pinta lakataan niin, että ensin lakataan vaikeat pinnat ja sitten laakeat pinnat alhaalta ylöspäin. Ensimmäinen pinta on puolikas, joka on hieman harsopintaa märempi ja toinen pinta on sitten täysin kasteleva. Tätä kutsutaan 1.5pinnan menetelmäksi. Lakkaa ruiskutetaan kauempaa kuin maaleja, koska viskositeetin pienuuden takia lakkaa tulee ruiskusta paljon enemmän.  

Perjantai 13.12.2013

Perjantain jobi oli tehdä eilen maalattuun lokariin häivytysmaalaus. Ensin lokari haettiin uunista ja tarkastettiin eilisen päivän jälki. Yllätykseksi saatiin huomata, että pinalla oli vaan muutama roska, joka on ihme, koska maalausuunissa olin eilen paljon väkeä ja vain harvalla oli auton maalaukseen soveltuvat suojahaalarit.

Hommat aloitettiin niin, että lokari hiottiin mataksi 800 hiekkapaperilla kauttaaltaan. Sitten lokarista puhallettiin paineilmalla puhtaaksi ja käsiteltiin rasvanpoisto aineella.

Sitten tehtiin spraylla häivytyspaikka lokarin kulmaan. Kulmaan siksi, että keskeltä lokaria häivytys on paljon vaikeampi tehdä. Ensin sprayattiin pieneltä alueelta kulmaa hentonen harso. Annetaan kuivua ja maalataan peittävä kerros päälle. Näin tehdään, koska halutaan varmistaa että spray kuivuu kunnolla.

Tämän jälkeen häivytettävä pinta hiottiin karhunkielellä mataksi. Sumuraja hiotaan mahdollisimman mataksi, jotta se ei erottuisi valmiin pinnan alta. Jos sumuraja on suuri hiotaan se mataksi 800 hiekkapaperilla. Sitten puhallettiin pölyt pois ja kuljetettiin uuniin, jossa lokarin pinta käsiteltiin vielä rasvanpoistoaineella ja tahmaliinalla.

Ennen maalaamisen aloittamista maalauspaine säädettiin 0,9bar. Häivuttäminen aloitettiin hukuttamalla häivytyspaikka reunoilta kohti keskustaa. Häivytyspaikkaa maalattiin pikkuhiljaa, jotta paikka peittyisi kauttaaltaan ja tasaisesti. Kun alue oli maalattu nopeutettiin sen kuivumista toholla, jotta näkisi onko sprayn raja oikeasti hävinnyt, jos sprayta näkyy vielä, maalataan paikan päälle vielä niin, että spray peittyisi. Häivytysaluetta kasvattamalla häivytetty kohta häviää paremmin. Kun kappale oli maalattu ja kuiva, voitiin maalaamattoman alueen pyyhkiä tahmaliinalla, jotta ylimääräiset metallihileet saadaan pyyhittyä pois.

Kun pinta oli maalattu, oli ruiskun puhdistuksen aika. Enään pinnasta puuttui uusi lakkakerros jota me jo edellisenä päivänä oltiin harjoteltu. Kun lokari oli lakattu sammutettiin uunista valot ja lokarin häivytyspaikkaa tarkasteltiin päivänvalolampulla, jotta paikan todellinen peittävyys selvisi. Lopussa opimme vielä, että tasainen laatu on kaikista tärkeintä, jos pinta on alunperinkin appelsiini ei sitä kannata lasimaiseksi pinnaksi työstää, koska se erottuisi muusta pinnasta liian hyvänä laatuna ja tällöin suuri työ olisi mennyt hukkaan. Päivä päättyi ruiskun pesuun ja tutkintotilaisuus hakemuksien täytöstä puhumiseen.

14-15.11.2013

Torstai 14.11.2013

Noniin taas uudet lähipäivät ja uudet kujeet. Aamu aloitettiin pienellä ryhmätyöllä, jossa piti selvittää Standoksin uusi maalausmenetelmä. Vihjeenä meille kerrottiin, että taululle kirjoitetun tekstin väri olisi vihje (teksti oli sininen). Samalla meidän piti selvittää maalarille olennaiset asiat, joita ensimmäisenä tarvitaan. Pienen haun jälkeen nimeksi varmistui standoblue. Tämän jälkeen löysimme mian blogin jossa kaikki oli kiteytetty erittäin hyvin. Ryhmätyön jälkeen kokoonnuimme luokkaan ja kävimme läpi selvitettävät kohdat.

 Koulusta löytyy tällainen maalinsekoitushylly, joka on tehty nimen omaan standoblue maaleille.
 

Ja tässä vähän esimerkkejä aineista jota maalin lisäksi tarvitaan, jotta maalaus onnistuisi.

 
 Ja tässä kuva maalivarastosta löytyvästä maalien sekoitus ohjeesta.

Ja löytyy sieltä maalivarastosta myös kansio missä pitäisi olla kaikkien varastossa olevien aineiden käyttötekninen tiedote. Jos kansiosta ei löydy, on ktt löydettävissä myös varastossa olevasta tietokoneesta, jossa on standoksin maalin sekoitus ohjelma ja maalipuntari.

Ennen käytännön töihin pääsyä ryhmien piti vielä tiivistää maalarille tärkeät asiat liittyen auton osien paikkamaalaukseen, ja tälläisen me teimme:

-Ruosteenestomaalin ruiskutus peltipaljaille kohdille.
           1k praimer filler, HVLP ruisku 1,5-1,6 suutin,
           haihtumisaika 10-15min 18-22 asteessa,
           ohut harso, seos suhde 1:1
-Hiontavärin ruiskutus koko alueelle.
            VOC-System filler, HVLP ruisku 1,6-1,9 suutin,
            haihdutusaika 30-40 min30-65 asteessa,
            (kun pinta on matta voi maalata uuden pinnan)
            kerroksia 2-3 joista ensimmäinen on harsomainen 1-2 täyttäviä.
-Hiontavärin hionta tasaiseksi (käsin p800 tai koneella p400-500)

Teorian jälkeen valitsimme Markon Ja Hennan kanssa puskurit joihin aloimme tehdä pohjia ja valmistaa niitä maalattavaksi. Hommat alkoivat sillä, että puskureista pestiin pöly pois.

 

 Kun pölyt on pesty, kiinnitettiin puskuri telineeseen, jotta sitä olisi helpompi työstää. Pinta hiotaan ja tarkistetaan samalla tarvitseeko puskuria kitata. Omaani tarvitsi, koska siinä oli muutama reikä. Kittinä käytin ihan peruskittiä ja tekniikan voi katsoa edellisestä blogi päivityksestä. Hionta tehtiin käsi p240 hiekkapaperilla.

Kun kittaukset ja hionnat oli tehty, käsiteltiin pinta vielä karhunkielellä niin, että kiiltävät pinnat matattiin, tämä parantaa maalin tarttuvuutta.

 Pinnat joita ei ollut tarkoitus maalata suojattiin.

Perjantai 15.11.2013

Päivä alkoi sillä mihin eilen jäätiin, eli loput pinnat suojattiin ja hiominen viimeisteltiin. Meillä loppu aika hivenen kesken, joten puskuri saa hiontavärin seuraavilla lähiopetuspäivillä.

Puolikas päivästä meni kuunteluoppilaana kun osa AT-PT porukasta teki puskureilleen ja lokareilleen häivytyspaikkoja. Päivän päätteksi Toivosen Jani kävi meidän kanssa läpi tutkintotilaisuuksien suunnittelua.