20-21.2.2014

Torstai 20.2.2014

Lähipäivien aiheena oli muoviosien korjaus ja maalaus, jonka teoria aloitti torstaiaamun. Koulutuksen pitäjä oli Jari Salovuori 3M:mmältä. Teorian jälkeen oli aika kokeilla oppimaa käytännössä.

Kun sopiva kohde oli valittu, oli aika tehdä korjattavat vauriot. Ensin puskuriin sahattiin "repeämä", joka korjattaisiin 3M:mmän muovinkorjaussetillä ja sitten puskurin kiinnityskorva rikottiin ja tämä taas korjattiin 3M:mmän erittäin nopealla muovinkorjausliimalla.

Korjaukset aloitettiin sillä, että korjattavat alueet puhdistettiin maalista maksimaalisen tartunnan saamiseksi, puhdistus tapahtuu minimissään 180 hiekkapaperilla. Tässä puskurissa se olikin hieman hankalaa, koska maali kerroksia oli ainakin 12. Helposti irtoava maali piti poistaa myös takapuolelta, ettei paikkauksen tueksi tuleva paikkalätkä irtoaisi. Kun alue oli puhdistettu, pysäytettiin halkeaman jatkuminen poraamalla halkeaman päähän reikä.

 

Poraamisen jälkeen halkeaman reunat viistettiin. Itse tein viisteen pienellä hiomalaikalla, jossa oli 80 hiekkapaperi. Mitä loivempi viiste, sen parempi, koska liimalle saadaan täten parempi tartunta-ala. Viisteytys tehtiin loppuun saakka eli halkeamaa hiukan jopa suurennettiin, että saumasta saatiin varmasti pitävä. Kun viisteytys oli tehty, poistettiin halkeamasta kaikki irtonainen purse ja viistetyt reunat hiottiin tasaiseksi 180 hiekkapaperilla, jotta liimaus olisi pitävä.

Kiinnityskorvan reunat hiottiin kiilamaisiksi ja porattiin reijät, joista liima voi pursua läpi, tämä pitää korvan paikan varmasti kiinni. Viisteytyksen jälkeen tästäkin poistettiin kaikki irtonainen purse ja viisteytys hiottiin tasaiseksi 180 hiekkapaperilla. Viisteytys tehtiin pienellä 80 hiekkapaperi laikalla.

Halkeaman selkäpuolelle levitettiin paikkaustukea varten suunniteltu praimeri. Praimeri oli valmiiksi imeytetty liinaan, joten se oli helppo levittää. Praimerin annettiin kuivua n.5min. Etupuolelta pyyhittiin varovasti pölyt pois puhdistusnesteellä ja suihkutettiin liimamassalle tarkoitettu praimeri spray. Kun selkäpuolen praimeri oli kuivunut leikattiin paikkaustuesta halkeaman päälle palanen, joka ylittää halkeaman reunat molemmin puolin noin 2-3cm. Paikkaustuesta poistettiin punainen suojakalvo ja paineltiin huolellisesti halkeaman selkään kiinni.

 

Liima pursoitettiin hahloon liimalle tarkoitetulla pistoolilla ja levitettiin kuin kitti. Kun hahlo jäi vajaaksi, annoin massan kuivua 20min ja levitin massaa lisää, jotta hahlo saatiin täytettyä. Annoin levitetyn massan kuivua. Liimattu kohta hiottiin 180 hiekkapaperilla tasaiseksi ja näin halkeama oli korjattu. Jos liimaa täytyy levittää hionnan jälkeen lisää, täytyy spray praimeriakin suihkauttaa levitettävälle pinnalle lisää.

Seuraavaksi kiinnityskorvaan suihkautettiin samaa praimeri spraytä, jota laitettiin lokarin etupuolelle. Praimerin kuivuessa leikkasin punaisesta suojamuovirullasta n.10x10cm kokoisen palasen, jolla erittäin nopea muoviliima muotoiltaisiin korvan ympärille. Pursotin ensin muoviliimaa korvan taka puolelle ja suojakalvoa hyväksikäyttäen painoin liimaa niin, että se tursusi alkuperäisestä ja poratuista rei'istä ulos. Tämän jälkeen pursotinliimaa korvan etupuolelle, jotta kaikki kolot saatiin varmasti täytettyä ja taitoin puolet suojamuovista tämän päälle. Muotoilin korvaa nopeasti hivenen muotoonsa ja jätin liiman kuivumaan. Kun liima oli kuivunut, poistin suojakalvon ja aloin muotoilla korvaa lopulliseen muotoonsa pienellä hiomalaikalla. Kun korvan oikea muoto oli saavutettu, porasin siihen vielä 7mm reiän alkuperäisen reiän paikalle.

Koska tarkoituksena oli myös maalata korjattu puskuri, paksun maalikerroksen takia täytyi korjattu kohta kitata, jotta lopullinen pinta olisi suora. Torstai- iltapäivänä vedin vielä kitin lokarin pintaan ja jätin sen yön yli kuivumaan.


Perjantai 21.2.2014

Perjantaiaamu alkoi kitin hionnalla. Koska en kovinkaan paljoa ole vielä kitannut, huomasin hyvinkin nopeasti, että olin hionut kittiä liikaa ja jouduin kittaamaan päädyn uudestaan. Harjoituksen puutteen takia jouduin toistamaan tämän niin monta kertaa, etten kerennyt perjantaina muuta kuin kittaamaan puskuria. Jari lupasi, että se odottaisi mua hyllyssä syksyllä jos ja kun taas tulisin kouluun... tokkopahan...

Päivän päätteksi olin mukana kun 2013 aloittaneet aikkarit kävivät läpi hiljaisen tiedon kurssin aineistoa, jota he olivat edellisenä päivänä kuvanneet. Taas sai hyvän muistutuksen siitä, että hiljainen tieto voi olla niin arkipäiväistä, ettei sitä edes itse tajua tekevänsä vasta kun sen voi videopätkältä itse katsoa. 

12-13.12.2013

Torstai 12.12.2013

Torstaiaamu aloitettiin nopealla ja tukevalla teoriatunnilla Toivisen Janin johdolla. Aiheena oli Cromax pro maalausmenetelmä, joka on Dupontin kilpaileva tuote Standoxsin Standoblue maalausmenetelmälle. Teoria oli suurin piirtein sama mikä Standoxilla on, mutta tietenkin jotain hienosäätöön liittyviä eriäväisyyksiä oli. Samalla käytiin läpi HVLP-ruiskun teoriaa josta tässä pieni otanta.

Ruiskun puhtaus on ratkaisevan tärkeää laadun ylläpitämisen ja ruiskun toimivuuden kannalta.
Pohjamaaliruiskun tekee suutinkoko joka on 1,6mm.
Teollisuusmaaleja voidaan maalata 2,0mm suuttimella.
Vesipohjamaaleilla suutin koko on 1,2-1,3mm ja ruiskutuspaine on 1,8bar. Ruiskun kyljessä voi lukea base.
Lakalla suutin koko on myös 1,2-1,3mm ja ruiskutuspaine 1,9-2,0bar. Ruiskun kyljessä voi lukea clear.
Vesivärit on ns. likaisia värejä ja niissä käytetään 125myyn suodatinta.
Lakoissa käytetään 190myyn suodatinta, koska värit ovat puhtaampia ja lakan viskositeetti on ohuempi.
Jotta jälki olisi hyvää, täytyy muistaa pintoja pyyhkiessä käyttää tahmaliinaa.

Teorian jälkeen oli aika siirtyä käytännön harjoituksiin, jotka alkoi sillä, että Jan jakoi jokaiselle työstettävän kappaleen. Itse sain lokarin, johon pääsin heti harjoittelemaan kittaamista, Janin ja vasaran pienellä avustuksella

Homma alkoi niin, että ensiksi lokarista puhallettiin pölyt pois. Sitten kohta hiottiin 180 hiekkapaperilla niin, että jokainen maalikerros tulee portaittain näkyviin.

Kittaus tapahtui perus kitillä. Kun ensimmäinen kerros oli hiottu, jouduin vetämään hiotun paikan päälle vielä "tiukan" kitin tasoittaakseni pienet montut. Hionnan jälkeen jouduin vetämään vielä uuden "tiukan" kitin, koska olin ensimmäisen kittauksen tehnyt liian kuivalla
kitillä. Kitti hiottiin 240 hiekkapaperilla.

 Kun kittaus oli valmis, hiottiin koko lokari 240 hiekkapaperilla karheaksi. Tämän jälkeen lokari puhdistettiin pölystä paineilmalla.

Vielä ennen ruokkista tutustuimme DuPontin spektrofotometriin eli sävymittariin.

 Ruokkiksen jälkeen oli aika maalata lokari hiontaväriin. Hiontavärin sävy selvitettiin sävymittarilla, jotta pintavärin sävy olisi mahdollisimman lähellä toivottua sävyä. Samalla opimme että on vastuullisempaa käyttää pahvisia suodattimia joista aikasemmin kirjotin, kun kertakäyttösiä maalikippoja joissa on suodatin itsessään.

Lokari vietiin uuniin, jotta hiontaväri saataisiin maalattua. Ennen maalaamista lokari puhdistetaan rasvanpoistoaineella DuPontin Prepsol 39195. Aine täytyy käsittelyn jälkeen kuivata, koska aine haihtuu hyvin hitaasti. Pinta käsiteltiin vielä tahmaliinalla ja paineilmalla niin, että samalla kun liinalla pyyhkii pintaa, puhaltaa paineilmalla vastaan liinan alle, jotta mahdollisimman paljon epäpuhtauksia saataisiin lokarista pois.

Hiontaväri maalattiin niin, että ensin maalattiin kittikohta märäksi ja annettiin kuivua täysin mataksi. Tämän jälkeen lokari ylimaalattiin niin, että ensin maalattiin hankalat paikat (reunat, kulmat ja upotokset) ja sitten laakeat pinnat. Toinen kerros maalataan samalla lailla kun ensimmäinen aloittaen hankalista paikoista. Hiontaväriä voi maalata minimissään 1 kerroksen ja maksimissaan 3 kerrosta.

 

Kun lokari oli maalattu jätettiin se uuniin 60asteeseen 30minuutiksi. Tällä aikaa sekoitimme pintamaalin valmiiksi ja kävimme tutustumassa uusiin aikuisopiskelijoihin.

Uunituksen jälkeen lokarin annettiin jäähtyä, jonka jälkeen pinta hiottiin 800 hiekkapaperilla tasaiseksi.





 Sitten lokari vietiin takaisin uuniin saamaan pintaväri itseensä. Ensin lokari käsiteltiin taas rasvanpoistoaineella ja tahmaliinalla.

Pintamaali maalataan samalla lailla kun hiontaväri eli hankalat paikat ensin ja sitten laakeat alueet, ainoana erona on se, että heti ensimmäisen kerroksen jälkeen maalattiin märälle pinnalle toinen kerros niin, että ruiskua liikutetaan 45asteen kulmassa edelliseen maalaussuuntaan nähden,  jotta väri on varmasti tasainen.

 Tämän jälkeen ruisku pestiin ja vaihdettiin lakkaruiskuun. Ennen lakkaamista kuitenkin annettiin lokarin kuivua uunissa. Kuivumista voi edistää töhöttimellä. Pinta lakataan niin, että ensin lakataan vaikeat pinnat ja sitten laakeat pinnat alhaalta ylöspäin. Ensimmäinen pinta on puolikas, joka on hieman harsopintaa märempi ja toinen pinta on sitten täysin kasteleva. Tätä kutsutaan 1.5pinnan menetelmäksi. Lakkaa ruiskutetaan kauempaa kuin maaleja, koska viskositeetin pienuuden takia lakkaa tulee ruiskusta paljon enemmän.  

Perjantai 13.12.2013

Perjantain jobi oli tehdä eilen maalattuun lokariin häivytysmaalaus. Ensin lokari haettiin uunista ja tarkastettiin eilisen päivän jälki. Yllätykseksi saatiin huomata, että pinalla oli vaan muutama roska, joka on ihme, koska maalausuunissa olin eilen paljon väkeä ja vain harvalla oli auton maalaukseen soveltuvat suojahaalarit.

Hommat aloitettiin niin, että lokari hiottiin mataksi 800 hiekkapaperilla kauttaaltaan. Sitten lokarista puhallettiin paineilmalla puhtaaksi ja käsiteltiin rasvanpoisto aineella.

Sitten tehtiin spraylla häivytyspaikka lokarin kulmaan. Kulmaan siksi, että keskeltä lokaria häivytys on paljon vaikeampi tehdä. Ensin sprayattiin pieneltä alueelta kulmaa hentonen harso. Annetaan kuivua ja maalataan peittävä kerros päälle. Näin tehdään, koska halutaan varmistaa että spray kuivuu kunnolla.

Tämän jälkeen häivytettävä pinta hiottiin karhunkielellä mataksi. Sumuraja hiotaan mahdollisimman mataksi, jotta se ei erottuisi valmiin pinnan alta. Jos sumuraja on suuri hiotaan se mataksi 800 hiekkapaperilla. Sitten puhallettiin pölyt pois ja kuljetettiin uuniin, jossa lokarin pinta käsiteltiin vielä rasvanpoistoaineella ja tahmaliinalla.

Ennen maalaamisen aloittamista maalauspaine säädettiin 0,9bar. Häivuttäminen aloitettiin hukuttamalla häivytyspaikka reunoilta kohti keskustaa. Häivytyspaikkaa maalattiin pikkuhiljaa, jotta paikka peittyisi kauttaaltaan ja tasaisesti. Kun alue oli maalattu nopeutettiin sen kuivumista toholla, jotta näkisi onko sprayn raja oikeasti hävinnyt, jos sprayta näkyy vielä, maalataan paikan päälle vielä niin, että spray peittyisi. Häivytysaluetta kasvattamalla häivytetty kohta häviää paremmin. Kun kappale oli maalattu ja kuiva, voitiin maalaamattoman alueen pyyhkiä tahmaliinalla, jotta ylimääräiset metallihileet saadaan pyyhittyä pois.

Kun pinta oli maalattu, oli ruiskun puhdistuksen aika. Enään pinnasta puuttui uusi lakkakerros jota me jo edellisenä päivänä oltiin harjoteltu. Kun lokari oli lakattu sammutettiin uunista valot ja lokarin häivytyspaikkaa tarkasteltiin päivänvalolampulla, jotta paikan todellinen peittävyys selvisi. Lopussa opimme vielä, että tasainen laatu on kaikista tärkeintä, jos pinta on alunperinkin appelsiini ei sitä kannata lasimaiseksi pinnaksi työstää, koska se erottuisi muusta pinnasta liian hyvänä laatuna ja tällöin suuri työ olisi mennyt hukkaan. Päivä päättyi ruiskun pesuun ja tutkintotilaisuus hakemuksien täytöstä puhumiseen.

14-15.11.2013

Torstai 14.11.2013

Noniin taas uudet lähipäivät ja uudet kujeet. Aamu aloitettiin pienellä ryhmätyöllä, jossa piti selvittää Standoksin uusi maalausmenetelmä. Vihjeenä meille kerrottiin, että taululle kirjoitetun tekstin väri olisi vihje (teksti oli sininen). Samalla meidän piti selvittää maalarille olennaiset asiat, joita ensimmäisenä tarvitaan. Pienen haun jälkeen nimeksi varmistui standoblue. Tämän jälkeen löysimme mian blogin jossa kaikki oli kiteytetty erittäin hyvin. Ryhmätyön jälkeen kokoonnuimme luokkaan ja kävimme läpi selvitettävät kohdat.

 Koulusta löytyy tällainen maalinsekoitushylly, joka on tehty nimen omaan standoblue maaleille.
 

Ja tässä vähän esimerkkejä aineista jota maalin lisäksi tarvitaan, jotta maalaus onnistuisi.

 
 Ja tässä kuva maalivarastosta löytyvästä maalien sekoitus ohjeesta.

Ja löytyy sieltä maalivarastosta myös kansio missä pitäisi olla kaikkien varastossa olevien aineiden käyttötekninen tiedote. Jos kansiosta ei löydy, on ktt löydettävissä myös varastossa olevasta tietokoneesta, jossa on standoksin maalin sekoitus ohjelma ja maalipuntari.

Ennen käytännön töihin pääsyä ryhmien piti vielä tiivistää maalarille tärkeät asiat liittyen auton osien paikkamaalaukseen, ja tälläisen me teimme:

-Ruosteenestomaalin ruiskutus peltipaljaille kohdille.
           1k praimer filler, HVLP ruisku 1,5-1,6 suutin,
           haihtumisaika 10-15min 18-22 asteessa,
           ohut harso, seos suhde 1:1
-Hiontavärin ruiskutus koko alueelle.
            VOC-System filler, HVLP ruisku 1,6-1,9 suutin,
            haihdutusaika 30-40 min30-65 asteessa,
            (kun pinta on matta voi maalata uuden pinnan)
            kerroksia 2-3 joista ensimmäinen on harsomainen 1-2 täyttäviä.
-Hiontavärin hionta tasaiseksi (käsin p800 tai koneella p400-500)

Teorian jälkeen valitsimme Markon Ja Hennan kanssa puskurit joihin aloimme tehdä pohjia ja valmistaa niitä maalattavaksi. Hommat alkoivat sillä, että puskureista pestiin pöly pois.

 

 Kun pölyt on pesty, kiinnitettiin puskuri telineeseen, jotta sitä olisi helpompi työstää. Pinta hiotaan ja tarkistetaan samalla tarvitseeko puskuria kitata. Omaani tarvitsi, koska siinä oli muutama reikä. Kittinä käytin ihan peruskittiä ja tekniikan voi katsoa edellisestä blogi päivityksestä. Hionta tehtiin käsi p240 hiekkapaperilla.

Kun kittaukset ja hionnat oli tehty, käsiteltiin pinta vielä karhunkielellä niin, että kiiltävät pinnat matattiin, tämä parantaa maalin tarttuvuutta.

 Pinnat joita ei ollut tarkoitus maalata suojattiin.

Perjantai 15.11.2013

Päivä alkoi sillä mihin eilen jäätiin, eli loput pinnat suojattiin ja hiominen viimeisteltiin. Meillä loppu aika hivenen kesken, joten puskuri saa hiontavärin seuraavilla lähiopetuspäivillä.

Puolikas päivästä meni kuunteluoppilaana kun osa AT-PT porukasta teki puskureilleen ja lokareilleen häivytyspaikkoja. Päivän päätteksi Toivosen Jani kävi meidän kanssa läpi tutkintotilaisuuksien suunnittelua. 

Kotitehtävä nro:9

Tämänkertaisena kotitehtävänä oli kirjoittaa omin sanoin kittaustöiden perusteet ja miettiä voisinko oppimaa hyödyntää töissä tai vapaa-ajalla.

Kittauksen perussääntönä pidetään sitä, että kitti levitetään joko vasten metallia tai karhennetun vanhan maalin päälle. Pinta karhennetaan / hiotaan metallille suhteellisen karhealla hiekkapaperilla (esim P120). Ennen karhentamista / hiontaa pinta pilkutetaan mustalla spraylla, joka paljastaa karhennuksen jälkeen lommon paikan ja koon. Kitin levittämiseen on yleisesti käytössä kolmea eri lastaa: varsi, kumi ja joustava teräslasta. Kittiä säännöstellään sopivä määrä joko teräslastalle tai erilliselle levylle. Kitin päälle annostellaan kovete ja sekoitetaan niin, että punaista kovetetta ei enää erotu kitin seasta. Jos kitattava kohta on laaja, käytetään kitin levittämiseen joustavaa teräslastaa, jos taas kitattava pinta on kaareva, käytetään kitin levittämiseen kumilastaa. Kittiä levitetään ensimmäinen kerros, annetaan kuivua ja hiotaan hiontatuella. Hionnan jälkeen pinta voidaan uudestaan pilkuttaa ja hioa kevyesti, jotta näkee onko lommo täyttynyt. Käsittely toistetaan tarvittaessa niin usein että lommo täyttyy.

Kittejä löytyy useaa eri sorttia käyttätarkoituksesta riippuen. Tässä muutama:

Lasikuitukitti: täyttökitti syville painaumille, voidaan käyttää jopa reikien paikkaukseen.
Polyesterikitti: käytetään yleensä auton pintojen kittaamisessa ja jopa lasikuitukitin pinnan tasoittamiseen.
Aluminisoitukitti: täyttökitti isoille vaurioille. Kestää hyvin lämmön vaihteluita ja hyvän lämmönjohtokykynsä ansiosta soveltuu hyvin pinnoille jotka kuumenevat. Soveltuu myös pinnoille jotka tärisevät.
Hiilikuitukitti: lasikuitu, komposiitti ja muiden kovien muovipintojen korjaus kitti. Sopii myös suurien kolojen ja naarmujen täyttämiseen ja erilaisille metaleille. On vahvempi ja elastisempi kuin lasikuitukitti.
Metallikitti: aluminikidepigmentoitu polyesterikitti. Käytetään karkeiden epätasaisuuksien tasaamiseen. Tarttuu hyvin metalleille sekä lasikuitu vahvisteisille pinnoille. Helppo levittää ja hiota.
Ruiskukitti: Polyesteripohjainen kitti. Käytetään pienten epätasaisuuksien ja hiontanaarmujen tasoittamiseen laajoilla alueilla. Helppo hioa.

Miten voisin hyödyntää oppimaani töissä? Aikojen saatossa olen huomannut, että tuotekehittely tekee valaisimien prototyyppejä valaisimien palasista ja hitsatut ulkoreunat on yritetty tasoittaa jollain aineella, joka maalauksen jälkeen muistutti kovaa vaahtoa, koska massa ei kestänyt uunin lämpöä. Siis ensinnäkin voisin auttaa tuotekehitystä tekemään prototyypeistä vielä paremman näköisiä. Voisin myös korjata kappaleita, joihin on tullut ylimääräisiä reikiä tai lommoja ja niiden takia kappaleet olisi muuten susia.
Kotona oppimaani voisin hyödyntää auton lommojen tasoittamiseen, vaikka tehokkaampi tapa saada auto suorapeltiseksi on olla kolhimatta autoa ollenkaan... myös esimerkiksi muoviosien halkeemien korjauksessa voisin oppeja hyödyntää (esim auton puskuri).

17-18.9.2013


Tiistai 17.9.2013

Tänään oli aika tutustua erikoismaalauksiin, kynäruiskulla maalaamiseen ja straippaukseen.
Aamu aloitettiin kynäruiskun anatomialla ja miten kyseinen laite oikea oppisesti puhdistetaan.

Tämän jälkeen tutustuttiin erilaisiin kynäruiskuihin. Nopealla tutkailulla huomasi, että mitä halvempi ruisku, sen enemmän tavaraa tulee mukana. Kun kynäruiskuun oltiin tutustuttu oli aika käsitellä straippauksen alkeita.
Kyseinen maalausmenetelmä kuulostaa aluksi hyvinkin helpolta, mutta heti kun maalaamista väärät mittasuhteet saaneen pensellin kanssa harjoteltiin, huomasin, että suoran ja tasapaksun viivan tekokin oli haaste. Straippauksen historiasta sen verran, että maalausmenetelmä on saanut alkunsa jenkkilässä mainoskylttien maalareilta, josta sitä on jalostettu eteenpäin aikojen saatossa. Suomessa se ei ole vielä kovin yleinen, vaikka menetelmän osaavia henkilöitä täältäkin jo löytyy. Kiitos heidän aktiivisuuden, netistä löytyy paljon suomenkielisiäkin sivustoja, joissa aiheeseen voi tutustua paremmin.
Ennen käytännön kokeiluja käski Jari kaikkien piirtämään liekkiä muistuttavia kuvioita sapluunaksi liekkikuvion tekoon.

 Siinä on meikäpojan tekemät sapluunat, ei nyt näytä kovinkaan liekiltä, mutta kun noita olisi sopivasti pyöritelly taululla niin kyllä siitä liekki olisi syntynyt.

Kun molemmat erikoismaalausmenetelmät oltiin käyty läpi, oli aika tarkkailla menetelmiä käytännön asteella.
Ensin oli vuorossa kynäruisku ja True Flames maalausmenetelmä.
Lyhyen alkupuheen jälkeen Jari aloitti mallin maalaamisen ja nopeasti huomasi, että tämä henkilö joko osaa hommansa tai maalausmenetelmä on suhteellisen helppo, mutta olen oppinut sen, että mikä täällä näyttää helpolta ei todellakaan ole sitä.

Jari näytti "sillain vähän tosta noin ja pikkasen noi ja noi" ,miten se liekki alkoi syntymään siihen taululle.

 

Nyt liekkiin on tehty pohjalle kuvio ja liekin ympärille "usvaisempia" liekkejä. Liekin keskiosaa korostettiin valkoisella, jotta myöhemmin liekki näyttää enemmän liekiltä.

Valkoisen päälle maalataan keltaisella, jotta liekin keskiosa näyttää aidommalta.

,

Ja tässä on valmis liekki kuvio.

Näiden vaiheiden lisäksi liekin kuvioo häivytettiin, korjattiin, värjättiin ja liekkiin lisättiin koko ajan lisää kuviota, mutta noin pääpiirteittäin se menisi näin.

Sitten oli aika valita, että halusiko olla liekeissä vai straipata ja itse menin straippaamaan. Aloitimme straippauksen muotoilemalla siveltimen sopivaksi ja teimme siveltimelle ensimmäisen huollon. Maalaaminen aloitettiin viivoja piirtämällä ja siinä koko tiistai iltapäivä menikin.

Tässä on tiistai päivän tuotos Sauronin silmä.

Keskiviikko 18.9.2013

Keskiviikko olikin tarkoitettu sitten harjoitteluiden jatkamiselle ja pikkuhiljaa alettiin harjoitella viivan sijasta ässiä ja miettiä/suunnitella, mitä meinaa päivän päätteeksi tehdä harjoitetyöksi. Jos ajatteli, että suora viiva oli vaikea, niin ässien teko oli sitten melkei ylitsepääsemätöntä. Parin tunnin taistelun jälkeen kysäisin opettajalta, että missä on vika kun ei onnistu ja vastaus oli niinkin yksinkertainen kun tekniikassa ja pensselissä. Ranne rennommaksi ja pensseli puhtaaksi ja uutta maalia niin kyllä se siitä, ja kyllähän se sit jollainlailla alkoi onnistumaan. Itse sain päivän päätteeksi tehtyä tällaisen työn.

 Nimi on Kiinalainen juttu.