21-22.2.2013 lähiopetuspäivät

Torstai 21.2

Jahas, taas oltiin päästy koulun penkille. Aamu alkoi pienellä teoria hetkellä, jonka jälkeen Jari jätti minut selvittämään, että mitä on akryylin ja polyuretaanin ero jauhemaalien lisäaineena. Aluksi meinasi tulla poru kun huomasi, että jauhemaalien ominaisuuksista ja jauhemaalauksesta yleensäkkin löytyi todella vähän tietoa, mutta sitten tärppäsi Perecolor.fi nimiseltä sivustolta löytyi erittäin kattavasti tietoa jauhemaalien lisäaineiden eri ominaisuuksista.
Päivä jatkui tutustumalla pesuriin, sinkoon ja hiekkapuhalluskaappiin.

Tämä pönttö tässä on pesuri.

Tältä näyttää singon kita ja muutama singottu kappale.

Niin ja tietenkään minkäänlaista kuvaa hiekkapuhalluskaapista ei minulta nyt löytynyt.

 Sitten olikin jo aika ruveta työstämään veljen Saabin osia. Ensiksi osat pestiin. Pesun kanssa meinasi olla hieman ongelmia, kun Jari halusi opettaa meille uuden koneen käyttöä kantapään kautta, pohdintojen ja kyselyjen jälkeen aukesi pesurin salat meille kuitenkin. Sitten vanteista piti saada maali pois, mikä osoittautui erittäin haastavaksi, koska maali oli erittäin lujassa kiinni, mutta sinkoa apuna käyttäen saimme melkein yhden vanteen puhdistettua. Toisin sanoen, melkein koko torstai meni yhtä vannetta hiekkapuhallettaessa.

 Tässä on koko romukasa, minkä veli antoi kouluun mukaan.

 

 Ja tässä melkein maalivapaa Saabin vanne.

 Singon käynnistys pähkinän kuoressa: kun alotat sinkoamisen, käy ylärivin nappulat läpi vasemmalta oikealle ja kun lopetat sinkoamisen käännä viimeinen katkaisija ensin nollaan ja sitten painele alarivin nappulat oikealta vasemmalle.

Perjantai 22.2.2013

Ja taistelu jatkuu. Maali vanteesta alkaa pikkuhiljaa antamaan periksi ja kun aamupäivän aikana vielä käytettiin loputkin vanteet singossa, niin meillä oli melkein neljä maalitonta vannetta, ei tarvinnut muuta, kuin puolien välit hiekkapuhaltaa. Se osoittautuikin hyvin haastavaksi työksi, koska hiekkapuhalluskaapin lasista ei kunnolla nähnyt läpi ja maali oli yhtä kestävää laatua kun Saabi itsekkin eli hyvin kestävää. Romukasassa olleet muut osat löysi tiensä liuottimeen, jonka tarkoitus oli poistaa kaiken muun lian, joka ei pesurissa lähtenyt irti, paitsi hapettuman. Sillä aikaa kun osa romuista oli likoamassa saimme yhden vanteen kokonaan hiekkapuhallettua. Hiekkapuhalluksen jälkeen oli vihdoin ja viimein aika päästä maalaamaan vanne.

Vanne ripustettiin venttiilin reiästä, jotta ripustuksen jättämiä jälkiä näkyisi mahdollisimman vähän. Ripustamisen jälkeen vanne laitettiin uuniin, jotta pystyimme välttämään Faradayn häkki ilmiön. Tällöin maali kulkeutui helpommin peinien puolien väleihin. Vanteelle tehtiin perusteellinen ylimaalaus, jonka jälkeen vanne uunitettiin 30min 200asteessa. Uunituksen jälkeen pinnanlaatu tarkastettiin ja jätettiin vanne jäähtymään. Liotuksessa olleet osat putsattiin vielä puhtaalla tinnerillä, kuivattiin ja jätettiin odottamaan jatkokäsittelyä.

 Uuni odottamassa vannetta.

 Hämmennystä aiheuttanut maalauspistooli, mikä oli hyvin kätevä pienien maalauksien tekoon.

 Valmis maalattu vanne.